sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Guate part DOS




   Ellei kaikille oo jo selvenny, lähin Guatemalaan CISVin leirille. Kulttuurillisen oppimisen ja rauhan edistämisen lisäks, leirien yks pääpointti on saada ystäviä ympäri maailmaa. 

   If it isn't clear to everyone yet, I went to Guatemala on a CISV camp. Besides the cultural education and working for peace, one of the main goals of CISV camps is to get friends all around the world.


   Kyseinen tavoite toteutui tälläkin leirillä, El Salvadorilaisen tytön lisäks itelle lähimmäisiks ystäviks muodostu ruotsalaiset ja islantilaiset. Uudelleennäkemiseen ei siis onneks tarvii lähtee maapallon toiselle puolelle. Meillä onkin suunnitteilla skandinaavi-miitti kesäkuulle.

   Of course we managed to achieve that goal on this camp too. I became really close with an El Salvadorian girl, but luckily for me the other really close friends from camp live in Scandinavia too. That means i don't have to travel across the world to meet up with my new friends. We actually have been planning a trip to Sweden this summer with the Scandinavians.



   Nuorempana oli sinänsä jännempää lähtee leirille, kun ei tienny yhtään minkälaista porukkaa tulee vastaan. Nyt sosiaalisen median välityksellä sai stalkattua melkein kaikki leirille osallistuvat ja siten tietenkin muodostu hirveesti ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan. Useimmat, ellei melkeen kaikki kumoutu, kuitenkin leirin aikana. Puhuttiin tästä Guatemalassa ja oli jännää nähdä minkälaisen vaikutuksen antaa itestään pelkän facebookin kautta. Melkein kaikki mainitsi kaljan kertoessaan muhun kohdistuvista ennakkoluuloista, pitäis ehkä yrittää pitää alkoholin käytön ilmeneminen poissa facebookista.

   It was kinda more exciting to go to camp when i was younger, cause i had no idea what kind of people i would meet. Now, thanks to social media, i could stalk everyone who was going to come to the camp. That created a lot of prejudice. Though, almost all of them were overthrown during camp.
We talked about this at camp and it was interesting to find out what kind of impression i give about myself on facebook. Almost everyone mentioned beer as they were telling me what kind of impression they got about me. I should probably try to keep alcohol related posts and photos away from facebook, haha.

   Niin sanottuja "klickejä" ei onneks kehittyny, mutta esimerkiks tupakoivat ihmiset lähenty tosi nopeesti ja meidän tupakointialueesta syntykin paikka jossa ihmiset avautu oikeen kunnolla. Siellä heitettiin härskeimpiä läppiä aamusta iltaan ja öisin vuodatettiin henkilökohtasia stooreja.

   There weren't really any "clicks", but for example the smokers got really close really fast and our smoking area turned out to be a place were people could open up. We had the weirdest jokes at daytime and at nights people told their personal stories.


   Yks ihanimmista asioista oli se, ettei draamaa ollu melkeempä ollenkaan. Kaikki tuli tosi hyvin toimeen toistensa kanssa ja jos jollain oli huono päivä, niin 20 ihmistä oli tukena. Oli tosi outoo huomata Suomeen palatessa, kuinka nopeesti draamaa kehkeytyy ympärille ihan turhista asioista. 

   One of the things i really loved about camp was that it was almost completely drama-free. Everyone got along incredibly well and if someone was having a bad day there was 20 people supporting and comforting. It was weird to notice how fast drama came around for the most stupid reasons when i got back to Finland.



  Jännää kuinka kolmessa viikossa ihmiset muodostuu sulle niin järjettömän tärkeeks. Mulla on ihan mieletön ikävä kaikkia niitä ihmisiä. 

  It's funny how important people become to you in only three weeks. I miss everyone way too much.


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Valkoinen tee ja lusikka






Koomailua koomailun päälle. 
Teetä ja Tame Impalaa. 
Näistä on Viivin päivä tehty.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Guate part UNO

   Kirjottelin matkan aikana pienoiseen vihkoon päivän kuulumisia, aina kun muistin tai jaksoin. Päätin nyt jakaa osan kirjotuksista, mahdollisesti vähän muokattuna. Kuvien kera tietenkin. Jossain kohtaa olin reilun viikon kirjottamatta, älkää antako sen haitata.



27.12.12
10:47

Lento on myöhässä. Mahdollisesti lentovaraukset uusiks. Ei huvittais koko helsinkisotkun jälkeen. Pahaa teetä ja hyvää sämpylää. Pekka Haavisto nukkuu pari penkkiriviä edessäpäin.



12:27

Juoksin Idan ja jonkun kanssa dallasin lennon portille, ei ottanu meitä sisään. En saa yhteyttä guatemalaan ja tässä jonotetaan toista tuntia finnairin tiskille. Paska Finnair on paska.



17:48

Ranskalaiset on ilkeitä. Löysin kuitenkin tieni portille alle tunnissa. Sain lennon LA:n kautta Guatemalaan. Tupakkakopissa ihmiset suuttuivat toisilleen.  Pian nukkumaan, ihana pitkä lento. Jostain kuuluu pianomusiikkia ja mummo jätti turkiksensa penkille. Ranskalaiset on ilkeitä.



23:47

Saavuin losiin. En vieläkään ymmärrä aikaeroja. Matkalaukku pariisissa, arvasin ettei se check in jätkä siä tajunnu. Mukava amerikkalainen opasti mut oikeelle terminaalille. Juoksin kuin tuulispää viimeistä tupakkaa polttaen palmujen ja maastureiden läpi ja nyt odottelen portilla. Järkyttävä jano.



29.12

Leiri on alkanu paremmin kun oisin ikinä voinu kuvitellakaan. D on sieluntoverini Islannista. Guatemala on upee. Vuoret on upeita. Ihmiset on upeita. Matkalaukkua ei vieläkään näy, kai se joskus sieltä tulee. Onneks kaikki tytöt on lainannu vaatteita ja muuta tarpeellista. Päivisin +20 ja rapiat. Istuin puol tuntia auringossa ja rusketuin. En voi olla jäämättä aftercampille. 



13.1


LMO day. Pikku Juan Jose laulamassa. Maailman pienin poika ovensuulla. 3 tunnin päikkärit Viktorin viekussa. Simulaatioaktiviteetti. Ranskan amnestyn toimistossa ammuskelu. Itkupotkuraivareita ja totaaliromahduksia. Ruotsipoju lohduttamassa. Hieno keskustelu Staffin kanssa. Sikari ja naurukohtauksia. 3 päivää jäljellä.


14.1

Metsäretki. Takiaisia ja paskaa kengänpohjassa.
Ilta, nuotio kukkulalla ja upee näköala. Vaahtokarkkeja ja "Kaka i Bathi" laulu. 
Paluumatka ja ihastuksen tunnustuksia.
Elämä on ihanaa.


21.1
9:09

Lento peruttu, jumissa Pariisissa taas. 
Wifi ei toimi, mutta kahvia ja tupakkaa kuluu.
Haluan kotiin.
Mietin vakavasti ottavani lennon Ruotsiin.
Outo nainen kävelemässä edestakas matkalaukkunsa kanssa todistamassa jumalan sanaa.


22.1
1:14

Koko päivä odottelua. Pieniä toivonpilkahduksia lennolle pääsemisestä ja miljoona kuppia kahvia. Varaus seuraavan päivän lennolle ja epäavuliaita ranskalaisia. Päätin luovuttaa hotellin etsimisessä ennen kun alotinkaan. Menin savukkeelle, näin taksikuskin, kaivoin viimeset rahat ja lähdin Pariisin keskustaan. Käytiin Eiffeltornin alla ja ajeltiin ympäri kaupunkia reilu puoltoista tuntia. Todellakin satasen arvonen reissu, saavuin hymy pyllyssä kentälle ja uneliaat ihmiset oudoksuivat hymyäni.
Mietin kuinka alas oon vajonnu, kun lasken minuutteja mäkin avaamiseen. 
Ei väsytä. Tekee mieli kahvia ja tupakkaa.