Paluumatka Guatemalasta sujui tosi hyvin. Lennot meni sukkelasti, Miamissa tuli vähän juostua, mutta hyvin ehdin sillekin lennolle. Siinä boarding jonossa ajattelin tsekata kännykän ja huomasin finnairilta tulleen viestin. "Aamulentosi 8:30 Pariisi-Helsinki on peruttu sääolosuhteiden vuoksi..." Kaikki tiet tyssäävät Pariisiin näköjään.
No ajauduin taas siihen samaiselle finnairin tiskille, tällä kertaa palvelu oli onneks paljon nopeempaa. Eiku vaan jonotuslistalle 20 muun suomalaisen kanssa. Päivä oli täynnä pieniä toivonpilkahduksia jollekin lennolle pääsystä. Mikään ei tärpänny ja 12 tuntia myöhemmin ja 60 euroa köyhempänä (viihdyin starbucksissa) löysin itseni taas finnairin tiskiltä. Sain lennon seuraavalle aamupäivälle ja mut ohjattiin toisen lentoyhtiön tiskille ettimään hotellia. Tunnin kuluttua löysin vihdoinkin sen toisen tiskin ja vastassani odottivat taas kerran ranskalaiset, jotka eivät ymmärrä englantia. Ohjasivat lopulta turisti-infoon etsimään hotellia. Olin niin uupunu ja kyllästyny ramppaamiseen, että päätin jäädä kentälle yöks. Menin ekasta ovesta tupakille ja huomasin päämäärättömästi haahuilevan taksikuskin. Seuraavaks istuinkin taksissa matkalla Pariisin keskustaan.
I'm well-aware that Paris is not in Guatemala, i just decided to put this post under the same header category.
The journey back home from Guatemala went really well. The flights went smoothly, although i did have to run a bit in Miami but i catched that flight too. I was standing at the boarding line when i noticed that i got a message from finnair. "Your morning flight Paris-Helsinki has been cancelled because of the weather conditions.." Apparently all roads end in Paris.
After a long flight i found myself again on the Finnair desk in Paris. Luckily this time the service was faster. I got to a waiting list along with 20 other finnish guys. The day was full of little glimpses of hope of getting on a flight. Well, i didn't, so 12 hours later and 60 euros poorer (i spent a lot of time at Starbucks) i was at the finnair desk again. I got a flight for the next day and i was guided to another flight companys desk to find a hotel. After an hour long search i found the right place, but of course there were french people who didn't speak any english. Finally they understood and said i should go to the tourist information. At this point i was too exhausted so i just gave up on finding a hotel and went out for a cigarette. I saw a wandering taxi driver and the next thing i know i'm sitting in a cab going to the center of Paris.
Kommunikoinnissa oli hieman ongelmia, taksikuski osas puhua vaan muutaman sanan englantia. Ymmärtääkseen mihin halusin (eiffel-torni ylläripylläri) se soitti kaverilleen ja laitto puhelun kuulumaan auton kauttimesta. Kerroin sille mihin haluan ja se sit käänsi sen ranskaks kuskille. Loppuajan kuski puhu mulle ranskaa ja minä sille englantia ja yritettiin ymmärtää toisiamme. Käsielein saatiin jotenkin selvää toisistamme.
There were problems with communicating, because the driver could only speak a few words in english. To understand where i wanted to go (surprisingly to the eiffel-tower) he called a friend of his and put it on the speakerphone. I told his friend where i wanted to go and he translated it in french for the driver. The rest of the trip we just tried to understand each other through hand gestures.
Päästiin Eiffel-tornille ja häkellyin totaalisesti. Pariisi ei oo oikein ikinä kiehtonu mua, mutta heti sen nähtyäni omin silmin rakastuin. Astuin ulos taksista ja kuski tuli mun kanssa käveleen. Tornin valoshow tuli kuin tilauksesta ja fiilis oli mahtava. Soitin Jennylle ja kerroin missä olin, se oli tietenkin superkateellinen. Puhelun lopetettuani taksikuski anto mulle kourallisen eiffel-avaimenperiä, jotka se oli ostanu mulle. Ihana taksikuski.
We got the Eiffel and i was totally stunned. Paris has never really fascinated me, but i immediately fell in love with it when i saw it with my own eyes. I got out of the cab and the driver came for a walk with me. The light show started and the feeling was awesome. I called my friend Jenny and told her where i was, she was obviously superjealous. As i finished the call the driver gave me a handful of little eiffel-keychains. He was so adorable.
Siitä jatkettiin matkaa auton sisältä ihaillen Pariisin muita nähtävyyksiä. Ihana taksikuski kävi vielä ostamassa mulle evästä lentokentälle jostain kaupasta. Todellakin satasen arvonen pari tuntia Pariisissa.
We continued the trip by adoring other attractions in Paris from inside the car. The lovely driver went to buy me snacks for the airport. Totally well-spent hundred euros on an amazing nightly trip to Paris.
