Lisää maailmantangoja

   Huomasin, että kuvia tangoilta on vielä vaikka kuinka, joten päätin heittää tänne niitä lisää.

Maailmantango

   Sain vihdoinkin muokattua kaikki keikkakuvat maailmantangoilta, joten ajattelin tänne iskee behind the scenes kuvia.
   Perjantain kuvauspäivä oli silkkaa tuskaa, koska olin saanut unta sellaset kolme tuntia ja olin aivan jäätävässä krapulassa. Lauantai suju onneks rennommin.
   Kiinalaiskiintiö tuli kyllä ihan täyteen, aamupalankin missanneena sitä tuli molempina päivinä syötyä vähintään kolme kertaa. Lauantaina baari-illan päätteeks päätin vielä hakee lisää kiinalaista, huhhuh.

Guate part TRES

   Guatemala maana täytti kaikki odotukseni paremmin kun hyvin. Paikalliset oli hirveen ilosia ja sosiaalisia. Eron esimerkiks jenkkeihin ja varsinkin ranskalaisiin verrattuna huomas jo Guatemalan lentokentälle astuessa. Oltiinhan toki Losinkin kentällä hirveen mukavia, mutta Guatemalassa se mukavuus oli jotenkin niin paljon aidompaa.
   Rakastuin niihin vuoriin, enkä koko reissun aikana kyllästyny niiden tuijottamiseen. Tykästyn oikeestaan aina matkoilla ollessani vuoriin, koska eihän niitä täällä koto-Suomessa paljoo näy.
   Yks iso haittapuoli reissussa oli se, että mentiin joka paikkaan autolla. Leiriltähän me ei poistuttu kun pari kertaa, eli puhun nyt siis after-campistä. Halusin hirveesti mennä käppäileen ympäriinsä päämäärättömästi räpsiin kuvia, muttei oikein aika riittäny siihen. Yhtenä aamupäivänä kun ois kerenny nukuin darraani pois, haha.

   Guatemala was everything i expected and more. The local people were outgoing and fun. I noticed the difference already at the Guatemala airport, in the US people were nice, but in Guatemala they were somehow genuinely nicer. 
   I fell in love with the mountains and i never got tired of just staring at them. Actually i always love watching mountains when i'm abroad, cause you just don't really see them in Finland.
   Probably the only con in the whole trip was that we went everywhere by car. We only left the camp twice, so i was really looking forward to just walk around without any destination and take loads of pictures on aftercamp. We didn't really have time for that and the only time we did I was recovering from the previous night, haha. 

Guate part DOS

   Ellei kaikille oo jo selvenny, lähin Guatemalaan CISVin leirille. Kulttuurillisen oppimisen ja rauhan edistämisen lisäks, leirien yks pääpointti on saada ystäviä ympäri maailmaa. 

   If it isn't clear to everyone yet, I went to Guatemala on a CISV camp. Besides the cultural education and working for peace, one of the main goals of CISV camps is to get friends all around the world.

   Kyseinen tavoite toteutui tälläkin leirillä, El Salvadorilaisen tytön lisäks itelle lähimmäisiks ystäviks muodostu ruotsalaiset ja islantilaiset. Uudelleennäkemiseen ei siis onneks tarvii lähtee maapallon toiselle puolelle. Meillä onkin suunnitteilla skandinaavi-miitti kesäkuulle.

   Of course we managed to achieve that goal on this camp too. I became really close with an El Salvadorian girl, but luckily for me the other really close friends from camp live in Scandinavia too. That means i don't have to travel across the world to meet up with my new friends. We actually have been planning a trip to Sweden this summer with the Scandinavians.

   Nuorempana oli sinänsä jännempää lähtee leirille, kun ei tienny yhtään minkälaista porukkaa tulee vastaan. Nyt sosiaalisen median välityksellä sai stalkattua melkein kaikki leirille osallistuvat ja siten tietenkin muodostu hirveesti ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan. Useimmat, ellei melkeen kaikki kumoutu, kuitenkin leirin aikana. Puhuttiin tästä Guatemalassa ja oli jännää nähdä minkälaisen vaikutuksen antaa itestään pelkän facebookin kautta. Melkein kaikki mainitsi kaljan kertoessaan muhun kohdistuvista ennakkoluuloista, pitäis ehkä yrittää pitää alkoholin käytön ilmeneminen poissa facebookista.

   It was kinda more exciting to go to camp when i was younger, cause i had no idea what kind of people i would meet. Now, thanks to social media, i could stalk everyone who was going to come to the camp. That created a lot of prejudice. Though, almost all of them were overthrown during camp.

We talked about this at camp and it was interesting to find out what kind of impression i give about myself on facebook. Almost everyone mentioned beer as they were telling me what kind of impression they got about me. I should probably try to keep alcohol related posts and photos away from facebook, haha.

   Niin sanottuja "klickejä" ei onneks kehittyny, mutta esimerkiks tupakoivat ihmiset lähenty tosi nopeesti ja meidän tupakointialueesta syntykin paikka jossa ihmiset avautu oikeen kunnolla. Siellä heitettiin härskeimpiä läppiä aamusta iltaan ja öisin vuodatettiin henkilökohtasia stooreja.

   There weren't really any "clicks", but for example the smokers got really close really fast and our smoking area turned out to be a place were people could open up. We had the weirdest jokes at daytime and at nights people told their personal stories.

   Yks ihanimmista asioista oli se, ettei draamaa ollu melkeempä ollenkaan. Kaikki tuli tosi hyvin toimeen toistensa kanssa ja jos jollain oli huono päivä, niin 20 ihmistä oli tukena. Oli tosi outoo huomata Suomeen palatessa, kuinka nopeesti draamaa kehkeytyy ympärille ihan turhista asioista. 

   One of the things i really loved about camp was that it was almost completely drama-free. Everyone got along incredibly well and if someone was having a bad day there was 20 people supporting and comforting. It was weird to notice how fast drama came around for the most stupid reasons when i got back to Finland.

  Jännää kuinka kolmessa viikossa ihmiset muodostuu sulle niin järjettömän tärkeeks. Mulla on ihan mieletön ikävä kaikkia niitä ihmisiä. 

  It's funny how important people become to you in only three weeks. I miss everyone way too much.

Valkoinen tee ja lusikka

Koomailua koomailun päälle. 

Teetä ja Tame Impalaa. 

Näistä on Viivin päivä tehty.

Sairaus nimeltä viha

   Syksyn vaihtuessa talveen meen aina ihan sekasin. En ota selvää itsestäni enkä varsinkaan muista. Turhaa draamaa pomppaa joka suunnalta, mutta onneks sille sentään osaan vaan nauraa. Koulu ei tunnu sujuvan ja hammaslääkäriajan varaaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Blogin päivittämisestä tai kuvaamaan lähdöstä puhumattakaan. Kaikki paitsi kaljan kittaaminen on hirveen vaikeeta.
   Maanantaiaamuyöllä mietin, että mihin tää elämä on menossa. Mitä teen ja miksi teen. Päätin ryhdistäytyä ja nyt perjantaihin mennessä oon ainakin muutaman ihmissuhdesolmun saanu avattua. Toissayönä lähdin kuvaamaankin (vaikkei siitä oikein mitään tullu).
   Tajusin, että ei voi muuta kuin olla antamatta pimeyden sekoittaa mieltä ja korjata asenne positiivisemmaksi. Hyvillä mielin kohti joulua ja parin viikon päästä Guatemalan lämpöön.

   Asiasta kolmanteen, että kun jotkut sanonnat ärsyttää. Törmäsin tänään ainakin kolmessa blogissa sanontaan "sorvin ääreen".  Onneks siitäkin jotain hyvää seuras, aloin taas kattoon ihmebantua. 

   Tätä päivää ihmebantun lisäksi piristi Asan uus levy, joka odotti mua sängyllä kotiin tullessani. Toimii.

Syksyn satunnaisia osa 666

Ne on muut jotka itkee.

Kuvia musiikilla