Ruattinmailla

   Aloitan hiljaisen paluun blogimaailmaan jakamalla vähän kuvia alkukesän Ruotsin matkasta. Kävin Göteborgissa moikkaamassa Guatemalasta tuttuja Linneaa ja Gustavia.
   Viikko lähti hienosti käyntiin Linnean valmistujaisjuhlista. Ilmasta kaljaa niin paljon ku mahaan mahtuu ja kyllähän sinne sitten mahtukin. Koko viikko meni oikeestaan juhliessa, vähän niinkun tää koko kesäkin on menny.
   Lauantaina päästiin nauttimaan uima-allasbileistä ja sieltä onkin varmaan puolet reissun kuvasaldosta. Huomasin just etten ollu ottanu ees keskustassa kuvia oikeestaan ollenkaan.
   Eipä siitä reissusta varmaan muuta, juhlimista ja rentoilua. Ikävä on ruotsin kavereita, pitää varmaan pian lähtee taas reissuun.

Guate part CINCO //Paris

    Otsikko on hämäävä, mutta yöllinen pariisivisiittini oli osa Guatemalan reissuani, niin päätin heittää sen tähän samaan otsikkoryhmään.
   Paluumatka Guatemalasta sujui tosi hyvin. Lennot meni sukkelasti, Miamissa tuli vähän juostua, mutta hyvin ehdin sillekin lennolle. Siinä boarding jonossa ajattelin tsekata kännykän ja huomasin finnairilta tulleen viestin. "Aamulentosi 8:30 Pariisi-Helsinki on peruttu sääolosuhteiden vuoksi..." Kaikki tiet tyssäävät Pariisiin näköjään.
   No ajauduin taas siihen samaiselle finnairin tiskille, tällä kertaa palvelu oli onneks paljon nopeempaa. Eiku vaan jonotuslistalle 20 muun suomalaisen kanssa. Päivä oli täynnä pieniä toivonpilkahduksia jollekin lennolle pääsystä. Mikään ei tärpänny ja 12 tuntia myöhemmin ja 60 euroa köyhempänä (viihdyin starbucksissa) löysin itseni taas finnairin tiskiltä. Sain lennon seuraavalle aamupäivälle ja mut ohjattiin toisen lentoyhtiön tiskille ettimään hotellia. Tunnin kuluttua löysin vihdoinkin sen toisen tiskin ja vastassani odottivat taas kerran ranskalaiset, jotka eivät ymmärrä englantia. Ohjasivat lopulta turisti-infoon etsimään hotellia. Olin niin uupunu ja kyllästyny ramppaamiseen, että päätin jäädä kentälle yöks. Menin ekasta ovesta tupakille ja huomasin päämäärättömästi haahuilevan taksikuskin. Seuraavaks istuinkin taksissa matkalla Pariisin keskustaan.

   I'm well-aware that Paris is not in Guatemala, i just decided to put this post under the same header category.
   The journey back home from Guatemala went really well. The flights went smoothly, although i did have to run a bit in Miami but i catched that flight too. I was standing at the boarding line when i noticed that i got a message from finnair. "Your morning flight Paris-Helsinki has been cancelled because of the weather conditions.." Apparently all roads end in Paris. 
   After a long flight i found myself again on the Finnair desk in Paris. Luckily this time the service was faster. I got to a waiting list along with 20 other finnish guys. The day was full of little glimpses of hope of getting on a flight. Well, i didn't, so 12 hours later and 60 euros poorer (i spent a lot of time at Starbucks) i was at the finnair desk again. I got a flight for the next day and i was guided to another flight companys desk to find a hotel. After an hour long search i found the right place, but of course there were french people who didn't speak any english. Finally they understood and said i should go to the tourist information. At this point i was too exhausted so i just gave up on finding a hotel and went out for a cigarette. I saw a wandering taxi driver and the next thing i know i'm sitting in a cab going to the center of Paris.

    Kommunikoinnissa oli hieman ongelmia, taksikuski osas puhua vaan muutaman sanan englantia.  Ymmärtääkseen mihin halusin (eiffel-torni ylläripylläri) se soitti kaverilleen ja laitto puhelun kuulumaan auton kauttimesta. Kerroin sille mihin haluan ja se sit käänsi sen ranskaks kuskille. Loppuajan kuski puhu mulle ranskaa ja minä sille englantia ja yritettiin ymmärtää toisiamme. Käsielein saatiin jotenkin selvää toisistamme.

   There were problems with communicating, because the driver could only speak a few words in english. To understand where i wanted to go (surprisingly to the eiffel-tower) he called a friend of his and put it on the speakerphone. I told his friend where i wanted to go and he translated it in french for the driver. The rest of the trip we just tried to understand each other through hand gestures.

   Päästiin Eiffel-tornille ja häkellyin totaalisesti. Pariisi ei oo oikein ikinä kiehtonu mua, mutta heti sen nähtyäni omin silmin rakastuin. Astuin ulos taksista ja kuski tuli mun kanssa käveleen. Tornin valoshow tuli kuin tilauksesta ja fiilis oli mahtava. Soitin Jennylle ja kerroin missä olin, se oli tietenkin superkateellinen. Puhelun lopetettuani taksikuski anto mulle kourallisen eiffel-avaimenperiä, jotka se oli ostanu mulle. Ihana taksikuski.

   We got the Eiffel and i was totally stunned. Paris has never really fascinated me, but i immediately fell in love with it when i saw it with my own eyes. I got out of the cab and the driver came for a walk with me. The light show started and the feeling was awesome. I called my friend Jenny and told her where i was, she was obviously superjealous. As i finished the call the driver gave me a handful of little eiffel-keychains. He was so adorable.

   Siitä jatkettiin matkaa auton sisältä ihaillen Pariisin muita nähtävyyksiä. Ihana taksikuski kävi vielä ostamassa mulle evästä lentokentälle jostain kaupasta. Todellakin satasen arvonen pari tuntia Pariisissa.

   We continued the trip by adoring other attractions in Paris from inside the car. The lovely driver went to buy me snacks for the airport. Totally well-spent hundred euros on an amazing nightly trip to Paris.

Guate part CUATRO

Antigua

   Antigua on välttämätön nähtävyys Guatemalassa ollessa. Se on vanha pääkaupunki täynnä upeita vanhoja rakennuksia, toreja joista löytyy vitosella nistihuppareita ja käsintehtyjä megaupeita takkeja ja ihania puistoja. 

   Tehtiin tosiaan päiväreissu sinne leirin aikana, jolloin pyörittiin miten kutakin huvitti ympäri kaupunkia. Jäi vähän harmittaan, että käytin niin paljon aikaa toreilla shoppailemiseen ja vähemmän itse nähtävyyksiä kierrellen. 

   Photos from our excursion in Antigua, Guatemala.

Guate part TRES

   Guatemala maana täytti kaikki odotukseni paremmin kun hyvin. Paikalliset oli hirveen ilosia ja sosiaalisia. Eron esimerkiks jenkkeihin ja varsinkin ranskalaisiin verrattuna huomas jo Guatemalan lentokentälle astuessa. Oltiinhan toki Losinkin kentällä hirveen mukavia, mutta Guatemalassa se mukavuus oli jotenkin niin paljon aidompaa.
   Rakastuin niihin vuoriin, enkä koko reissun aikana kyllästyny niiden tuijottamiseen. Tykästyn oikeestaan aina matkoilla ollessani vuoriin, koska eihän niitä täällä koto-Suomessa paljoo näy.
   Yks iso haittapuoli reissussa oli se, että mentiin joka paikkaan autolla. Leiriltähän me ei poistuttu kun pari kertaa, eli puhun nyt siis after-campistä. Halusin hirveesti mennä käppäileen ympäriinsä päämäärättömästi räpsiin kuvia, muttei oikein aika riittäny siihen. Yhtenä aamupäivänä kun ois kerenny nukuin darraani pois, haha.

   Guatemala was everything i expected and more. The local people were outgoing and fun. I noticed the difference already at the Guatemala airport, in the US people were nice, but in Guatemala they were somehow genuinely nicer. 
   I fell in love with the mountains and i never got tired of just staring at them. Actually i always love watching mountains when i'm abroad, cause you just don't really see them in Finland.
   Probably the only con in the whole trip was that we went everywhere by car. We only left the camp twice, so i was really looking forward to just walk around without any destination and take loads of pictures on aftercamp. We didn't really have time for that and the only time we did I was recovering from the previous night, haha. 

Guate part DOS

   Ellei kaikille oo jo selvenny, lähin Guatemalaan CISVin leirille. Kulttuurillisen oppimisen ja rauhan edistämisen lisäks, leirien yks pääpointti on saada ystäviä ympäri maailmaa. 

   If it isn't clear to everyone yet, I went to Guatemala on a CISV camp. Besides the cultural education and working for peace, one of the main goals of CISV camps is to get friends all around the world.

   Kyseinen tavoite toteutui tälläkin leirillä, El Salvadorilaisen tytön lisäks itelle lähimmäisiks ystäviks muodostu ruotsalaiset ja islantilaiset. Uudelleennäkemiseen ei siis onneks tarvii lähtee maapallon toiselle puolelle. Meillä onkin suunnitteilla skandinaavi-miitti kesäkuulle.

   Of course we managed to achieve that goal on this camp too. I became really close with an El Salvadorian girl, but luckily for me the other really close friends from camp live in Scandinavia too. That means i don't have to travel across the world to meet up with my new friends. We actually have been planning a trip to Sweden this summer with the Scandinavians.

   Nuorempana oli sinänsä jännempää lähtee leirille, kun ei tienny yhtään minkälaista porukkaa tulee vastaan. Nyt sosiaalisen median välityksellä sai stalkattua melkein kaikki leirille osallistuvat ja siten tietenkin muodostu hirveesti ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan. Useimmat, ellei melkeen kaikki kumoutu, kuitenkin leirin aikana. Puhuttiin tästä Guatemalassa ja oli jännää nähdä minkälaisen vaikutuksen antaa itestään pelkän facebookin kautta. Melkein kaikki mainitsi kaljan kertoessaan muhun kohdistuvista ennakkoluuloista, pitäis ehkä yrittää pitää alkoholin käytön ilmeneminen poissa facebookista.

   It was kinda more exciting to go to camp when i was younger, cause i had no idea what kind of people i would meet. Now, thanks to social media, i could stalk everyone who was going to come to the camp. That created a lot of prejudice. Though, almost all of them were overthrown during camp.

We talked about this at camp and it was interesting to find out what kind of impression i give about myself on facebook. Almost everyone mentioned beer as they were telling me what kind of impression they got about me. I should probably try to keep alcohol related posts and photos away from facebook, haha.

   Niin sanottuja "klickejä" ei onneks kehittyny, mutta esimerkiks tupakoivat ihmiset lähenty tosi nopeesti ja meidän tupakointialueesta syntykin paikka jossa ihmiset avautu oikeen kunnolla. Siellä heitettiin härskeimpiä läppiä aamusta iltaan ja öisin vuodatettiin henkilökohtasia stooreja.

   There weren't really any "clicks", but for example the smokers got really close really fast and our smoking area turned out to be a place were people could open up. We had the weirdest jokes at daytime and at nights people told their personal stories.

   Yks ihanimmista asioista oli se, ettei draamaa ollu melkeempä ollenkaan. Kaikki tuli tosi hyvin toimeen toistensa kanssa ja jos jollain oli huono päivä, niin 20 ihmistä oli tukena. Oli tosi outoo huomata Suomeen palatessa, kuinka nopeesti draamaa kehkeytyy ympärille ihan turhista asioista. 

   One of the things i really loved about camp was that it was almost completely drama-free. Everyone got along incredibly well and if someone was having a bad day there was 20 people supporting and comforting. It was weird to notice how fast drama came around for the most stupid reasons when i got back to Finland.

  Jännää kuinka kolmessa viikossa ihmiset muodostuu sulle niin järjettömän tärkeeks. Mulla on ihan mieletön ikävä kaikkia niitä ihmisiä. 

  It's funny how important people become to you in only three weeks. I miss everyone way too much.

Guate part UNO

   Kirjottelin matkan aikana pienoiseen vihkoon päivän kuulumisia, aina kun muistin tai jaksoin. Päätin nyt jakaa osan kirjotuksista, mahdollisesti vähän muokattuna. Kuvien kera tietenkin. Jossain kohtaa olin reilun viikon kirjottamatta, älkää antako sen haitata.

27.12.12

10:47

Lento on myöhässä. Mahdollisesti lentovaraukset uusiks. Ei huvittais koko helsinkisotkun jälkeen. Pahaa teetä ja hyvää sämpylää. Pekka Haavisto nukkuu pari penkkiriviä edessäpäin.

12:27

Juoksin Idan ja jonkun kanssa dallasin lennon portille, ei ottanu meitä sisään. En saa yhteyttä guatemalaan ja tässä jonotetaan toista tuntia finnairin tiskille. Paska Finnair on paska.

17:48

Ranskalaiset on ilkeitä. Löysin kuitenkin tieni portille alle tunnissa. Sain lennon LA:n kautta Guatemalaan. Tupakkakopissa ihmiset suuttuivat toisilleen.  Pian nukkumaan, ihana pitkä lento. Jostain kuuluu pianomusiikkia ja mummo jätti turkiksensa penkille. Ranskalaiset on ilkeitä.

23:47

Saavuin losiin. En vieläkään ymmärrä aikaeroja. Matkalaukku pariisissa, arvasin ettei se check in jätkä siä tajunnu. Mukava amerikkalainen opasti mut oikeelle terminaalille. Juoksin kuin tuulispää viimeistä tupakkaa polttaen palmujen ja maastureiden läpi ja nyt odottelen portilla. Järkyttävä jano.

29.12

Leiri on alkanu paremmin kun oisin ikinä voinu kuvitellakaan. D on sieluntoverini Islannista. Guatemala on upee. Vuoret on upeita. Ihmiset on upeita. Matkalaukkua ei vieläkään näy, kai se joskus sieltä tulee. Onneks kaikki tytöt on lainannu vaatteita ja muuta tarpeellista. Päivisin +20 ja rapiat. Istuin puol tuntia auringossa ja rusketuin. En voi olla jäämättä aftercampille. 

13.1

yö

LMO day. Pikku Juan Jose laulamassa. Maailman pienin poika ovensuulla. 3 tunnin päikkärit Viktorin viekussa. Simulaatioaktiviteetti. Ranskan amnestyn toimistossa ammuskelu. Itkupotkuraivareita ja totaaliromahduksia. Ruotsipoju lohduttamassa. Hieno keskustelu Staffin kanssa. Sikari ja naurukohtauksia. 3 päivää jäljellä.

14.1

Metsäretki. Takiaisia ja paskaa kengänpohjassa.

Ilta, nuotio kukkulalla ja upee näköala. Vaahtokarkkeja ja "Kaka i Bathi" laulu. 

Paluumatka ja ihastuksen tunnustuksia.

Elämä on ihanaa.

21.1

9:09

Lento peruttu, jumissa Pariisissa taas. 

Wifi ei toimi, mutta kahvia ja tupakkaa kuluu.

Haluan kotiin.

Mietin vakavasti ottavani lennon Ruotsiin.

Outo nainen kävelemässä edestakas matkalaukkunsa kanssa todistamassa jumalan sanaa.

22.1
1:14

Koko päivä odottelua. Pieniä toivonpilkahduksia lennolle pääsemisestä ja miljoona kuppia kahvia. Varaus seuraavan päivän lennolle ja epäavuliaita ranskalaisia. Päätin luovuttaa hotellin etsimisessä ennen kun alotinkaan. Menin savukkeelle, näin taksikuskin, kaivoin viimeset rahat ja lähdin Pariisin keskustaan. Käytiin Eiffeltornin alla ja ajeltiin ympäri kaupunkia reilu puoltoista tuntia. Todellakin satasen arvonen reissu, saavuin hymy pyllyssä kentälle ja uneliaat ihmiset oudoksuivat hymyäni.
Mietin kuinka alas oon vajonnu, kun lasken minuutteja mäkin avaamiseen. 
Ei väsytä. Tekee mieli kahvia ja tupakkaa.