HUIJJASIIN siis syntymäpäivä! Mun! Eilen..
Normipäivää viettelin, kun vappuna tuli muutenki juhlittua ihan tarpeeks, paitsi iskäl kävin syömässä wieninleikettä, mm.. Ruoasta tähän väliin, että söin äsken neljä hodaria. Neljäs oli liikaa.
Lahjaks tuli isiltä semmone sulone rannekoru mis lukee 'Sipi' eli mun lempinimi. Mauton, mutta maailman söpöin. Veli lahjo mua AsaMasan pitkään kaivatulla levyllä ja rahaa tuli vähän sieltä sun täältä. Rahoilla ostin vihdoin ja viimein uuden objektiivin, joka on aiva rakkautta niinku osasin odottaakin.
Epäsynttäriks tän päivän todisti skoba, jonka etukumin venttiili päätti hajota. Kiitos taivaan Jesse.
Taidan olla true datis kun käsi kramppaa ny ihan non-stop, joten painun kerranki aikasi pehkuihi, öitä varsinkin sinulle uudelle lukijalle, moi :)
tiistai 3. toukokuuta 2011
maanantai 2. toukokuuta 2011
Olipa kerran kalkkuna kuvina
Eli tässä tulee Turkin kuvia. Nyt ei oikeen kirjailijanpää toimi joten tekstiä ei tuu väännettyä, mutta sen verran voin sanoo, että elämäni paras viikko. Näin vaatimattomasti ilmastuna. Kuvat tässä tapauksessa ei anna minkäänlaista käsitystä tapahtumien määrästä koska promilleja oli iltasin sen verran ettei kameraa uskaltanu laukusta ulos ottaa. Maksakaa mulle ykssuuntane lentolippu takas Marmarikseen kiitos.
Turkin matkaa ennen olin etelässä viimeks 11-vuotiaana, joten nyt ku vähän vanhempana näin noin erilaisen ja ihanan kulttuurin haluan vain ja ainoastaan takas. Säästäminen on mulle mahdotonta vaikka Suomi masentaaki.
Turkkiin lähin siis parhaan kaverin Hannan ja sen porukoitte kanssa ja vastoin meidän odotuksia, oltiin koko loma kaksin, onneks. Parhaita muistoja, parhaita ihmisiä, parhaita maisemia. Niitä kaipailen vielä kauan.
| Hanna seksikkäänä |
| Meijä bungalow, sitä ikävöiden |
| Vähintään joka toinen turkkilainen omisti skootterin. Niitä oli miljoonia. |
| Mun rakkauslamput |
Turkin matkaa ennen olin etelässä viimeks 11-vuotiaana, joten nyt ku vähän vanhempana näin noin erilaisen ja ihanan kulttuurin haluan vain ja ainoastaan takas. Säästäminen on mulle mahdotonta vaikka Suomi masentaaki.
Turkkiin lähin siis parhaan kaverin Hannan ja sen porukoitte kanssa ja vastoin meidän odotuksia, oltiin koko loma kaksin, onneks. Parhaita muistoja, parhaita ihmisiä, parhaita maisemia. Niitä kaipailen vielä kauan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)