Pikakatsaus menneisyyteen

   Mun on jo aikoja pitäny tehdä tämmönen postaus, eli vanhoja kuvia itsestäni. Nää ikävä kyllä alkaa vuodesta -08 kun en tähän hätään sen aiempaa materiaalia saanu käsiini. Päätin lopettaa vuoteen 2011, joten jos uudet tai vanhat lukijat miettii että miltähän Viivi näytti vuonna 2012, kannattaa klikkailla blogiarkistossa siihen vuoteen.

2008. Yläaste oli uus ja jännä, samoin scene-tyyli. Halusin tietenkin snakebitesit ja pinkit hiukset. Äiti ei antanu lupaa värjätä hiuksia tai lävistää naamaa, joten hain mainetta ja kunniaa koskarissa olemalla hiljanen ja ystävällinen. Omistin laatikollisen rusetteja ja kasetti roikku aina kaulassa. Ei kyllä mitään muistikuvaa mitä musiikkia kuuntelin tuolloin.

2009. Tyyli jatku aika lailla samalla linjalla, mua harvoin näky ilman imagolaseja. Kaikkien mahdollisten värien samanaikanen päälle pukeminen tuntu sillon hyvältä idealta. Osittain mustavalkoset kuvat oli pop. Samoin kun tommoset aina yhtä hurmaavat söpöstelyilmeet. Kultalonkero oli se juttu ja ipodissa soi Metro Station.

2010. Aloin tykkään harmaasta. Tyyli vaihteli radikaalisti 13-v-skeittipoika-lookista naiselliseen tekoripsi-korkkari-helmikoru-stailiin. Kesällä harjottelin skeittaamista ja kaljan juontia. Jätin emomusiikit taakseni, Kid Cudi tuli kuvioihin.

2011. Hiukset lähti. Roikuin rekkiksen ja tyttömäisen tytön välillä jälleen. Asaan rakastuin 2010 blockfesteillä ja muistaakseni -11 se valtasi sydämeni kokonaan. Suomirap iski ja lujaa. Tälle linjalle oon melkeen jämähtänykin.